Thursday, June 13, 2013

Rehuja ja pihaelämää


Joku ei taas kuulu joukkoon...




Kasihuonekurkkua, ananaskirsikkaa ja kantokorissa sitruunakurkku.


Sitruunakurkku.


Kurpat edelleen istuttamatta ulos...


Ekat tomaatit on jo nautiskeltu.




Paprikat ja chilit.


Viiniköynnös Fabel.


Yrtti, jonka nimen unohdin samantien. Ehkä sitruunaminttu? Tai jotain. :)


Karviaisetkin jo näin pitkällä.




Chili ja tomaatti kuistilla.


Purkki auki ja vettä, sieltä kasvoi kuin kasvoikin laventeli.


Perunamaata kastellessa sunnuntaina loppui vesi. :D Mutta vesi sai kyllä Blue Congotkin innostumaan kasvuun, Timot onkin jo aika pitkällä.







Aina valppaat pihavahdit. :D


Sinitiainen värkkäs pesänsä hölmöön paikkaan ja niinpä siinä on yleisönä vuoron perään kissaa ja koiraa. Pesässään rautapalkin sisällä poikaset ovat turvassa, mutta toivottavasti lähtevät pesästä piha-aidan ulkopuolelle.





6 comments:

Jaana said...

Villiä menoa siellä teillä! Hih, luin muuten sen sitruunakurkun ensin sitruunakakuksi ja meinasin jo tulla syömään sen!

Meillä on linnunpesä tuhkakupissa...pitäisköhän poltella enempi?

Kiramet said...

No mutta, hyvä syy lopettaa kokonaan. :D

Anonymous said...

Hei, olen muutaman vuoden pohtinut mitäköhän kaikkea rotua omassa koirassani on, kun alkuperäisen omistajan antamat tiedot vanhemmista kuulostaa kummilta.. No, kyselin netistä ja joku ehdotti anatolianpaimenkoiraa.

Mitä olet mieltä asiantuntijana, olisiko tässä minun pienessä pirpanassa sellaista?

http://thedogcommunity.livejournal.com/2226832.html#t20761744

Kiramet said...

Moikka!

Nätti koira! Mutta ei, en kyllä parhaalla tahdollanikaan näe siinä anatoliankoiraa - edes sekoituksena. Kuvien perusteella näyttäisi, että se noin 50 cm korkea ja parikymmenkiloinen, näyttää jopa sirommalle kuin lyhytkarvainen collieni, joten selvästikään kumpikaan sen vanhemmista ei siis ole isoa rotua.

Anonymous said...

Kiitos vastauksesta, ja tottahan se on että rämä minun on aivan pikkuruinen.. Ja tarkemmin ajateltuna anatolinkoiria vaikuttaisi olevan Suomessa niin vähän että liekö yhtään sekarotuista sellaista olemassakaan! Etsintäni siis jatkuu, mutta ehkäpä vanhemmat ja isovanhemmat ja isoisovanhemmat ovat vaan kaikki olleet niin eri rotua niin että minun yksilöstäni muovautui näin kummallinen sekoitus. Hienoa että kuulin Anatoliankoirasta kuitenkin, mahtavan näköinen koira. Varsinkin sinun Farhat!

Kiramet said...

Kiitos!

Ja juu, anatoleja on kautta aikojen ollut Suomessa hyvin vähän. Onnea etsintään ja sisarusten partaisuudesta päätellen se snautseri ainakin voi olla mahdollinen lisä sopassa. :)