Monday, February 02, 2015

Uruguayncimarron - mietteitä rodusta muutaman ensimmäisen kuukauden jälkeen


Ringo - Perro Caracteristico Rincón de Py
(Pancho de la Fogueira x Faca de las Pitangas)
Kasvattaja Jessica Snäcka


Ringo tuli minulle lähes 4-vuotiaana kodinvaihtajana marraskuussa 2014 ja on nyt kolmannessa kodissaan. Ja - vaikka vaikuttaakin aika ilmiömäiseltä sopeutujalta - niin toivottavasti viimeisessään. Ei ole ongelmakoira ollenkaan, koirasta riippumattomista syistä joutui vaihtamaan kotia, vaan on erittäin hyvin pidetty ja täyspäinen tyyppi. Peruskäskyt hanskassa, jne. Vähän kuin norsu posliinikaupassa tai tykinkuula tornadossa, mutta se lienee rotutyypillinen ominaisuus... :)


Laumanvartijoiden lisäksi minua on kiehtonut alkuperäistyyppiset karjakoirat ja niistä cimarron on vaikuttanut osin historiansakin takia erityisen kiinnostavalta. Ja siksi, että se on aika liioittelematon kooltaan ja olemukseltaan. Hyvin molossimainen, mutta ei äärityypitetty, roikkuva eikä raskas, vaan jäntevä, lihaksikas ja kompakti pakkaus. Cimpansoista minulla on sellainen (ihanne)kuva, että ovat keskimäärin älykästä, tervettä ja pitkäikäistä porukkaa, alkukantaista ja työkykyistä. Eli aika lailla samat kriteerit kuin minulla on anatoleille. Aika näyttää pitääkö kuvitelmat yhtä todellisuuden kanssa, mutta kulttuurishokista :D selvittyäni cimarron vaikuttaa kiehtovalle koiralle.


Cimarronien historiaa - José Gervasio Artigas - Uruguayn kansallissankari:
"Cuando no tenga soldados pelearé con perros cimarrones."
“When I run out of soldiers, I will fight with the Cimarrón dogs."


Jos vertaa vaikka laumanvartijaan, niin cimarronia suosittelisin harrastuskoiraksi (taistelutahtoa, saalisviettiä, tekemisen meininkiä, miellyttämisenhalua & ahneutta löytyy) tai aktiivisen ihmisen ja ulkoilijan kaveriksi, pk-oikeuksia ei ole.


Perusteellisemmin kotiuduttuaan on Ringosta tullut myös ihan pätevän oloinen vahti. Työkäyttöön maatiloille suosittelemisessa olisin varovainen, ennen kuin on oikeasti kokemuksia - Ringon vanhemmat ovat kuitenkin epäviralliset paimennustestit suorittaneet. Kasvattajille on tärkeää, että cimarron pysyy alkuperäisenä, myös työkykynsä säilyttäen sekä lammas- että karjakoirana.




Ringon isä Pancho paimennustestissä.

Ringo ei tule karjakoirana toimimaan, mutta toivottavasti tottuu kanoihin ja vuohiin siihen malliin, että mahtuvat samalle pihalle. Kissoista ja maakilpikonnasta Ringolla ei ollut aiempaa kokemusta ja saalisviettisyys nosti/nostaa kyllä päätään, mutta onneksi ei aggre. Nyt alkaa olla sopuisaa yhteiselo niidenkin kanssa.






Alkaa sujumaan, sekä Bertan että kissojen kanssa.

Nyt helmikuussa 2015 tätä kirjoittaessa perustuvat ajatukseni rodusta muutaman kuukauden yhteiseloon Ringon kanssa ja luettuihin artikkeleihin sekä myös keskusteluihin muiden cimarronharrastajien kanssa. Kovin syväluotaavaa analyysia ei siis vielä irtoa, mutta luulen että Ringo on kai aika keskivertoluonteinen rotunsa edustaja. Siis että tuota intensiivistä tekemisen meininkiä yleisemminkin löytyy. Negatiivisia puolia? Ne ovat oikeastaan nuo samat ylempänä mainitut - jos kemiat ei kohtaa. Ihan vaan sohvatyynyksi ei cimarronista ole, jotain aktiviteettia se vaatii – harrastuksia tai ainakin aktiivisen elämäntavan ja virikkeellisen ympäristön. Itselläni oli hieman alkuvaikeuksia suhtautumisessani, koska cimarron kuitenkin on hyvin erilainen koira kuin mihin olen tottunut, ja jollain tapaa erikoinenkin. Kahden ensimmäisen viikon jälkeen olin melko valmis tälläämään Ringolle postarin persiiseen ja lähettämään sen Henriikan iloksi Eestiin. :D Mutta sitten istuin alas ja keskustelin itseni kanssa syvällisesti aiheista aikuinen kodinvaihtaja, sopeutuminen (sekä koiran että minun että muiden eläinteni), sopeutumisen vaatima aika, rotutyyppi vs. mihin olin tottunut, jne jne jne - ja se kaikki tietysti kulminoitui siihen, että aika ja maltti on valttia. Ja nyt olen jo sitä mieltä, että onhan se aivan ihana. Suurta rakkautta täynnä.


Havainnot Ringosta ovat myös aika pitkälti kotioloissa tehtyjä, pahemmin ei vielä olla maailmalla liikuttu muutamaa citykävelyä lukuunottamatta. Keväällä mennään pariin näyttelyyn, siellä sitten näkee miten se käyttäytyy halleissa ihmis- ja koiramassojen keskellä. Kovasti kiinnostaisi saada metsästetyksi sille ensi kesänä luonnetestipaikka, jotta näkisi millainen se on kuormittavissa tilanteissa.

Lisäys: Nyt on ensimmäinen näyttely takana ja hyvin täyspäisesti Ringo käyttäytyy myös ihmis- ja koirapaljoudessa. Pientä pullistelua ilmenee eikä haasteet jää noteeraamatta, mutta ei mitään mouhoamista kuitenkaan ja onpahan sitten testosteronin tuomaa potkua esiintymisessä. :) Osaa myös rentoutua hyvin ja ottaa tirsat hälinässä.
Päivitystä: Muutama näyttely käytynä ja erityisen positiivista on arvostelujen kommentit Rinkelin luonteesta ja reippaasta esiintymisestä.
Tittelirimpsu: FI MVA V-15 V-16 V-17 HeW-17 PMV-17.

Ringo Koiranetissä

Kasvattaja Jessican kanssa PMV-kehässä




Näyttelyrintamalla on Ringon sukulaisille suotu menestystä reilusti, kasvattaja Jessica Snäcka on omistautunut rodulleen ja tekee paljon työtä rodun tunnettavuuden eteen.


Ringon isä Pancho De La Fogueira
SLOCh - SECh - DKCh - WW 2013 - WW 2012 - EuW 2010 - WW 2010 - EUROPEAN CLUB WINNER 2010 - WW 2009 - SE W 2009 - KBHV 2009 & 2008 - NORDIC WINNER 2008 - DKKV 2010 & 2008
B 17.01.2007 / Dysplasia A - Mentaltested - Tested in Herding
Quarai de las Raices x Brasa del Aljibe



Ringon emä Faca De Las Pitangas
BISS - SLO CH - SE UCH - DK CH - UYCH - UYJCH - EuW 2010 - KBHV 2010 - EUROPEAN CLUB WINNER 2010 - VICE WORLD WINNER 2010 - WORLD WINNER 2009 - COPENHAGEN W 2009 - JWW 2007 - DKKV 2009
B 05.06.2006 / Dysplasia A - Mentaltested - Tested in Herding
Caudillo del Zapallar x Olimaraña de Qulligan



Ringon veli Perro Caracteristico Cruz de Piedra
CZCh - SECh - NOCh - EuW 2013 - JWW 2012 - SWEDISH WINNER 2012 - JUNIOR EUROPA SIEGER 2012 - GRAND PRIX SLOVAKIA WINNER 2012 - DERBY W SLOVAKIA 2012 - CLUB W 2012 - NORDIC WINNER 2011 - NORDIC JUNIOR WINNER 2011
B 11.02.2010 / Dysplasia B - Mentaltested
Pancho de la Fogueira x Faca de las Pitangas


Saksassa oli vuoden alussa pennut Ringon siskolla CU Semperfi kennelissä, edellisestä pentueesta esimerkiksi Fuego on aktiivisella harrastajalla Sveitsissä.






Monika Bierbaum ja cimarronuros A Vitolino CU Semperfi "Fuego" (El Retorno Vito x Perro Caracteristico Isidoro Noblia).

Sosiaalisuudesta erityisesti - useinhan tämän tyyppiset/näköiset koirat mielletään jonkin sortin "machoroduiksi", mutta muutenkin mielenkiintoisen historiansa lisäksi cimarronissa viehättää erityisesti se, että niiden taustalta ei ainakaan vielä ole pompannut silmään mitään koiratappelu/mankilling -hypeä. Niiden historia ja käyttötarkoitus tukevat myös tuota sosiaalisuutta ja laumassa toimeentulotaitoa. Varmasti on yksilöitä laidasta laitaan, mutta olen ymmärtänyt, että sosiaalisuus on yleisempää kuin koira-aggre, saati sitten ihmisaggre.


Ringon olemus ja varsinkin kasvot ovat sellaiset, että minun oli/on vieläkin vaikea lukea sitä, ja ensialkuun sen "pistävä katse" yhdistettynä jäntevään kroppaan ja taivasta kohti sojottavaan häntään sai minut *hyvin* epävarmaksi sen aikeista esimerkiksi kissojen ja kilpikonnan suhteen. Varsinkin kun tiesin, ettei se ole ennestään ollut tekemisissä sellaisten kanssa. Nykyisin meno on jo huomattavasti rennompaa ja itsekin olen oppinut, että aggre ei ole sille tyypillinen eikä varsinkaan ensisijainen toimintatapa. Kissatkin nukkuvat taas makkarissa, jostain syystä ne pysyivät poissa sieltä parisen kuukautta. :D Ja Bertta-pannu ei ole koskaan piitannut tielleen osuvista esteistä, se jyrää menemään ja nykyään Ringo väistää.


No se katse.

Osallistumisesta – kaikessa pitää olla mukana, aina valmis – joko aktiviteetteihin tai kainaloon.


Intensiivinen kaveeraus on pop.


Näin katsomme TV:tä. Yhdessä.


En ole sohvalla. En saa olla sohvalla.

Intensiiviisyys ja asioiden tekeminen täysillä sekä omistajalleen omistautuminen ovat cimarronin määrääviä luonteenpiirteitä. Ja AHNEUS.


Anna ruokaa. Meidän on NÄLKÄ.

Rodun historiasta - cimarrón = villi, kesytön - viittaa rodun alkuhistoriassa ajanjaksoon, jolloin conquistadorien jäljiltä koirat jäivät elämään villeinä suurissa laumoissa lisääntyen luonnonvalintaisesti, survival of the fittest –periaatteella. Villikoiralaumat aiheuttivat kuitenkin myös paljon vahinkoa, mistä syystä cimarronit yritettiin hävittää sukupuuttoon, myös maksamalla tapporahaa. Useilla alueilla koiria jäi kuitenkin henkiin ja vähitellen tilalliset ymmärsivät koirien arvon, alkoivat kesyttämään niitä ja käyttämään menestyksekkäästi tilojensa vartijoina ja karjakoirina. Cimarroneja on edelleen paljon ns. maatiaiskantaa, josta rotuunottojen myötä saadaan jatkuvasti uutta verta rekisteröityyn kantaan. Entisen villikoiran geneettisestä taustasta on tehty mielenkiintoinen tutkimus:
"This finding indicates that, compared to other breeds, Cimarron Uruguayo dogs have high genetic diversity. This diversity probably reflects the fact that the dogs that took refuge in northeastern Uruguay during attempts to exterminate the breed retained considerable genetic variability that was enhanced by natural crosses with wild animals, i.e., no artificial selection. In addition, since this breed is relatively new, it probably has not experienced the extensive selective pressure undergone by older breeds."
Microsatellite characterization of Cimarron Uruguayo dogs

Cimarronkasvattajia on Euroopassa muutamia - Ruotsissa, Unkarissa, Tsekeissä, Saksassa ja Ranskassa ainakin. Suomessa on tällä hetkellä jo viitisentoista cimarronia, joista osa tuonteja sekä myös ensimmäinen pentuekin jo nähnyt päivänvalon. Lisää varmaankin lähivuosina tulossa.


Ringo ja veljensä Pedro.

Rodun ensimmäinen eurooppalainen kasvattaja Ruotsissa Perro Caracteristico

Saksassa CU Semperfi

Ranskassa Los Atigrados

Ylempänä mainitun Fuegon omistajan Monikan sivut