Kiramet anatolianpaimenkoirat

Tuesday, March 28, 2017

Brahmahuumaa... :D

Sattuneesta syystä eli ilmeisesti ”monsterivideosta” :D johtuen on viime aikoina tullut tavallista enemmän kyselyitä brahmoista.

Monsterivideo 1

Monsterivideo 2

Kuvakulmilla ja hidastuksilla saa hyviä efektejä aikaan, eivät brahmat oikeasti ihan noin extremejä ole kuten videolla esitetään. Omat light brahma -kukkoni ovat noin 70 cm korkeita ja painavat alle 5 kiloa, kokoverrokkina 70 cm korkeaa kompostiverkkoa ja 200 l tynnyri.



Lemon pyle on hieman matalampi ja rakenteeltaan massavampi.



Brahmat ovat siis suurikokoisia ja sen lisäksi myös äärimmäisen komeita, herttaisia, rauhallisia, helposti kesyyntyviä ja sopuisia parvessa.



Ne ovat myös hyviä hautojia ja emoja, kukotkin ovat lempeitä tipuille.



Niitä on myös helppo pitää muiden rotujen kanssa samassa parvessa, esimerkiksi kääpiörotujen, koska brahmakukot eivät yleensä hätyyttele pikkukanoja. Keskimäärin ovat siis edellä mainitun kaltaisia, mutta poikkeaviakin yksilöitä joukkoon kuitenkin mahtuu – ärhäköitä kukkoja, huonoilla emovaistoilla varustettuja kanoja, jne.



Paksun höyhenpeitteen, jalkasulkien ja pienten harjojen/helttojen ansiosta ne ovat myös suht kylmänkestäviä.



Brahmat ovat lähinnä lemmikkejä, koristekanoja, tuottavuutta ajatellen ne ovat melko vaatimattomia munijoita. Näin kevätkaudella tulee kuitenkin keskimäärin 5 munaa per viikko, kunnes matamit innostuvat hautomaan – mikä on niiden mielipuuhaa. :D Munissa on ruskean eri sävyjä eli lähes pinkistä tummaan pilkulliseen (kuvassa myös araucanan vihreitä sekä parin muun rodun valkoisia munia).

Tirlittani & Tarlattani


Huonoja puoliakin löytyy - pahimpina jättikokoon liittyvät terveysongelmat: esimerkiksi kasvuaikaiset jalkaongelmat sekä sydänperäiset äkkikuolemat, keskimäärin brahmat eivät olekaan erityisen pitkäikäisiä. Brahmat tarvitsevat melko paljon lattia-alaa, koska ne eivät pahemmin tasohyppele eivätkä lennähtele sirosti orrelta toiselle. :D Toisaalta ne ovat rauhallisia, myös liikkeissään (paitsi kun tarjoillaan makupaloja…) ja pysyvät matalissa aidoissa. Rehunkulutus on tietysti myös suurempaa kuin pienemmillä roduilla.

Brahmakanta ja erityisesti eri värikannat ovat Suomessa hyvin pieniä, sisäsiittoisuus on ongelma. Oma lemon pyle -parveni on kai ainoa (?) edes tämän kokoinen siitosparvi jäljellä ja ne ovat kaikki läheisesti sukua toisilleen. En myy niistä enää siitosmunia, vaan kasvatan omaksi iloksi, ja kokeilen mitä buff brahma blue columbianilla voisi saada lemon pylen kanssa aikaan, blue buff on lemon pylen ”kantamuoto” alunperin. Parilla muulla kasvattajalla on muutama lemon pyle, mutta toiveissa olisi tietysti saada järjestetyksi kantaan uutta verta jossain vaiheessa.



Lemon pyle -kasvatuksen "sivutuotteena" tulee myös kokovalkoisia (enemmänkin kermanvaaleita), ne ovat mielestäni erityisen kauniita ja jätän tarkoituksella ne siitosparveen. Periytymismekaniikka lyhennetysti: siniset tuottavat splasheja (= brahmoissa pyle) ja nämä "valkoiset" ovat ns. äärisplasheja.



Lighteissa (black & blue columbian) on vähän parempi tilanne, koska niissä on viime vuosien tuontien lisäksi myös vanhempaa suomalaista kantaa. Light brahma on väriversioista suurin, ei välttämättä painavin, mutta ryhdikkäin ja korkein. Kukot voivat olla jopa 70 cm korkeita.



Light brahma blue columbian kukko.



Light brahma black & blue columbian kukot.



Extrakaunis Sanni The HanhiKana on myös light brahma blue columbian. Sanni halusi kulkea hanhena hanhien joukossa, kunnes talven aikana suostui vihdoin kanottumaan.



Hyvin vähälukuinen värimuunnos Suomessa on myös buff columbian black & blue, tässä Päivi Ojalan buff black columbian kukko.


Sekä Päivi Ojalan buff blue columbian kukkoja.


On myös ainakin ollut hopea-oranssia, kuva Päivi Ojala.


Vanhastaan Suomessa on hopea/dark brahmaa ja kultabrahmaa, näistä ei minulla ole mitään havaintoa minkälaisia määriä niitä on puhdasvärisinä – hopeaa/dark brahmaa ei kai ainakaan pilvin pimein. Omia hopea- ja kultabrahmojani 90-luvulta.


Muita puhdasrotuisia värimuunnoksia on uutta tuontia esimerkiksi isabellaa ja mustaa, mutta kovin montaa muuta muunnosta en tiedä Suomessa olevan. Edellä mainittujen lisäksi on tietenkin liuta sekavärisiä ja paljon myös sekarotuisia. Brahmalla on kuitenkin tietyt selkeät rotupiirteet, minkä perusteella ne erottaa muista jättikanoista. Ja vaikka sisäsiittoisuus on uhka, olisi kuitenkin hyvä säilyttää eri värimuunnoksetkin, eli suunnitelmallista kasvatusta tarvitaan.

Standardin mukaisia erityispiirteitä on mm:
- suuri koko, rotevuus, ryhdikäs pystyasento
- ns. herneharja eli matala nystyräinen harja kolmessa rivissä
(ei korkea, ei nousevia piikkejä)
- runsaat jalkasulat, runsas höyhenpuku

Tyypillinen harja.



Pohjoismaisen Standardin hyväksymät värit:
- valkoinen
- sininen
- musta
- light black columbian & blue columbian
eli valkoinen mustalla tai sinisellä columbian-kuvioinnilla
- buff black columbian & blue columbian
eli keltainen mustalla tai sinisellä columbian-kuvioinnilla
- kulta eli kullanpunertavanruskea mustin osioin/kuvioin
- sinikulta eli kullanpunertavanruskea sinisin osioin/kuvioin
- tumma hopea eli tumman hopeanharmaa mustin osioin/kuvioin
- hopea eli vaalean hopeanharmaa mustin osioin/kuvioin
- harmaaraidallinen

Columbian-kuvioinnin pitäisi olla selkeä, ei suttuinen, eli väri ei saa "valua" selkään. Lightilla kropan pitää olla puhtaan valkoinen ja väriä vain kauluksessa/häkilässä, pyrstössä, siipien kärjissä ja jalkojen sivuissa, buffeilla vastaavasti kroppa puhtaan keltainen.

Muita värejä löytyy maailmalta paljonkin, esimerkiksi isabella, cuckoo, splash, mottled, jne, jne - mutta ne eivät vielä ainakaan ole Pohjoismaisen Standardin mukaisia, kuten ei myöskään lemon pyle. Brahmasta on myös kääpiöversio, mutta ei taida löytyä Suomesta (?).

Kuvagalleria eri väreistä


Alla linkki teokseen brahman (ja jättikochinin) alkuvaiheista. Kirja on vuodelta 1874 ja kirjoittajana rodun uranuurtajiin lukeutuva George Burnham, joka lähetti lintujaan myös kuningatar Victorialle lahjaksi Englantiin vuonna 1852. Näistä linnuista lähti käyntiin rodun harrastus Englannissa, mutta brahma on siis alkujaan Aasiasta Amerikkaan vietyjen suurten taistelutyyppisten kanojen kantaa. Tästä kannasta amerikkalaiset loivat brahma-rodun, jota on kasvatettu standardin mukaisesti vuodesta 1874 (American Poultry Association Standard of Perfection). Ensimmäiset standardiin hyväksytyt variaatiot olivat light & dark.

The China Fowl - Shanghae, Cochin & Brahma - by George P. Burnham 1874

0 Comments:

Post a Comment

<< Home